BlogiMuu psykologityöTerveydenhoidollinen psykologityöYleinen

Psykologit myös varhaiskasvatukseen

Varhaisen puuttumisen mantraa on hoettu psykologien keskuudessa ja yleisemminkin sosiaali- ja terveyspalveluissa jo pitkään, ja hyvä niin. Siihen nähden hiukan yllättävää on, että varhaiskasvatuspsykologien tarpeeseen on alettu herätä kunnissa vasta hiljattain. Psykologiliitto kyllä on jo useamman vuoden ajan ottanut tavoitteekseen psykologien saamisen varhaiskasvatukseen. Uuden yhtenäisen oppilas- ja opiskelijahuollon lain voimaan tultua 1.8.2014 ja taattua psykologipalvelut kaikille kouluasteille esi- ja perusopetukseen sekä myös toiselle asteelle, psykologiliitto on alkanut ponnekkaasti toimia psykologien sisällyttämiseksi myös varhaiskasvatuslakiin. Tässä on kyse myös tasa-arvosta: halutaan taata kaikkein pienimmillekin oikeus saada kasvatuspolullaan psykologin palveluilta siinä missä isommillekin. Kyse on myös varhaiskasvatuksen vaativaa työtä tekevien ammattilaisten arvostuksesta sekä oikeudesta saada psykologin asiantuntemusta työnsä tueksi.

Pääkaupunkiseudun kunnista Vantaa aloitti tänä syksynä ensimmäisenä hatun noston arvoisen kokeilun, johon palkattiin kolme psykologia ja kolme kuraattoria tarjoamaan maksuttomia tukipalveluita varhaiskasvatuksessa oleville pienille lapsille ja heidän perheilleen. Toivoa sopii, että hanke saa jatkoa ja laajenee myös muihin kuntiin.

Päivähoito koskettaa valtaosaa suomalaisista lapsista ja perheistä. Pienet lapset viettävät arkisin suurimman osan valveillaoloajastaan päivähoidossa. Eikä kyse ole mistä tahansa ajasta, vaan äärimmäisen tärkeistä ensimmäisistä ikävuosista, jolloin lapsen tunne-elämä ja itsesäätelytaidot ratkaisevasti kehittyvät.

Vanhemmille päivähoidosta muodostuu useimmiten korvaamaton kasvatuskumppani. Päivittäisessä arjen kanssakäymisessä myös vanhemmuuden haasteet nousevat usein jollain tapaa esille. Päivähoito onkin oivallinen matalankynnyksen maaperä toisaalta vanhemmille pyytää apua ja toisaalta henkilökunnalle herätellä vanhemman halukkuutta siihen.

Päivähoito on aitiopaikka, josta käsin on helppo kerätä hyvin monipuolisesti tietoa lapsen tilanteesta ja – mikä parasta – myös vaikuttaa siihen. Päiväkodissa psykologi kohtaa lapsen arjen luonnollisessa kasvuympäristössä, mikä on suuri etu esim. tutkimusta tehdessä kontaktin luomisen ja lapsen havainnoimisen kannalta.

Esimerkiksi neuvola- tai perheneuvolapsykologin työhön verrattuna varhaiskasvatuspsykologin työssä korostuu yksilö- ja huolikeskeisyyden sijaan ennaltaehkäisevyys ja yhteisöllisyys. Olemalla läsnä päiväkodin arjessa psykologi voi omalla osaamisellaan vaikuttaa siihen, että arjen kasvuympäristö on psyykkistä hyvinvointia lisäävä ja tukeva. Tämä tapahtuu mm. varhaiskasvatuksen henkilöstöä konsultoimalla ja tukemalla sekä osallistumalla suunnittelu- ja kehittämistyöhön. Psykologi voi havainnoida myös koko päiväkotiryhmää ja tehdä muutos- ja kehitysehdotuksia siltä pohjalta. Psykologin osaamista voidaan käyttää myös siinä, miten tukea lasten tunne-, leikki- ja kaveritaitoja, joilla näyttää olevan selvä yhteys paitsi lapsen psyykkiseen hyvinvointiin tässä ja nyt myös myöhempään menestymiseen elämässä.

Psykologi on lapsen kehityksen, oppimisen ja varhaisen vuorovaikutuksen asiantuntija. Tälle asiantuntijuudelle on varhaiskasvatuksessa suuri tilaus. jotta lasten kehityksellisiin ja myös erityistuen tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan ajoissa ja mahdollisimman hyvin.

Kirjoittaja on Poijun psykologi Anna-Maija Kuistio.