BlogiMediassaMuu psykologityöSoveltuvuusarvioinnitTiedotteetYleinen

Psykologisella osaamisella on tärkeä paikkansa maahanmuuttajalasten ja -nuorten koulunkäynnin tukemisessa

Psykologipalvelu Poijun kautta on viime vuosina tehty tulkkiavusteisia maahanmuuttajalasten ja -nuorten tutkimuksia ostopalveluina eri paikkakunnille. Olikin mielenkiintoista päästä kuulemaan kouluttajan, psykologi Anne Niemisen ja muiden eri puolilla Suomea maahanmuuttajaperheiden kanssa työskentelevien psykologikollegoiden kokemuksia ja näkemyksiä aiheesta. Tämän mahdollisti se, että kollegani Anna-Maija Kuistion kanssa saimme mahdollisuuden osallistua Niilo Mäki Instituutin ja Opetushallituksen järjestämään Maahanmuuttajalasten oppimisvaikeuksien arviointi ja yksilöllisen tuen suunnittelu -koulutukseen.

Monikulttuurisuus on ollut aina mielestäni kiinnostavaa, ja siksi olen mielelläni tehnyt töitä eri kulttuureista tulevien perheiden kanssa.  Se on työtä, jossa jatkuvasti saa haastaa omia uskomuksiaan ja omia kulttuurisesti kuin itsestäänselvyytenä omaksuttuja asioita. Mieli on pidettävä avoimena, oltava valmis kysymään ja ymmärtämään asioita toisen näkökulmasta. Monet hyvät naurutkin on naurettu yhdessä asiakkaiden kanssa kulttuurien eroista jutellessa. Itse opin monikulttuurisessa työssä paljon myös suomalaisesta kulttuurista ja kansanluonteesta. Mieleeni jäi hyvä yhteistyö erään suvun ja perheen kanssa, jossa perheen isä sanoi minulle: ”Rauni, mihin sinulla on kiire? Puhut aina asiaa ja sovimme mitä tehdään eri asioissa lastemme koulunkäyntiin liittyen. Ne ovat tärkeitä asioita. Mutta aluksi voisimme puhua muita asioita, käydä läpi mitä perheelleni kuuluu ja niin edelleen. Se on meidän kulttuurissamme tärkeää.” Jäin miettimään, että meillä ehkä ajatellaan, että aikaa ei saa ”hukata” vaan ollaan tehokkaita. Kun taas kohtaamani isän kulttuurissa erityisen tärkeää on suku, perhe ja yhteisö. Koulupalavereissakin saattoi olla mukana perhettä laajemmin kuin kantasuomalaisten kohdalla on totuttu. Näin me opimme toinen toiseltamme siitä, miten toinen ajattelee asioista.

Työurani alussa koulupsykologina alueelleni kuuluivat maahanmuuttajille suunnatut valmistavat luokat. Sittemmin työskentelin maahanmuuttajaperheiden kanssa lastenpsykiatriassa. Tein perhetyötä, yhteistyötä opettajien ja tulkkien kanssa sekä lasten ja nuorten tutkimuksia ja arvioita. Perheet olivat tulleet monenlaisista tilanteista Suomeen. Jotkut nuoret olivat tulleet sodan ja kaaoksen keskeltä ilman vanhempiaan ja perhettään. Toiset taas olivat tulleet työn perässä muualta Euroopasta ja maailmasta. Suomessa oli ehkä rakastuttu, menty naimisiin ja perustettu perhe. Moni muualta maailmasta muuttanut äiti kertoi, että ei ollut käynyt koulua, koska kotimaassa kaikki naiset eivät päässeet kouluun. He iloitsivat tyttäriensä mahdollisuudesta koulunkäyntiin. Moni kaipasi kotimaataan, sen kulttuuria ja erityisesti sosiaalisuutta sekä suvun ja perheen tukiverkkoa siellä. Lasten koulunkäynti ja sen tukeminen oli tärkeää perheissä.

Niilo Mäki Instituutin koulutuksessa perehdyimme erityisesti maahanmuuttajalasten kielen kehitykseen, kielellisiin vaikeuksiin ja lukivaikeuksiin. Siellä syntyi hyvää keskustelua siitä, miten välitettäisiin lapsille sitä, että heidän monikulttuurisuutensa on positiivinen asia ja saataisiin kehitettyä lapsille positiivista identiteettiä. Kouluttajana toiminut psykologi Anne Nieminen totesi, että maahanmuuttajataustaisen lapsen tutkimuksiin menee merkittävästi enemmän aikaa, koska lapsen tai nuoren kehitystä ja koulutaustaa on selvitettävä tarkemmin ja työskennellään mahdollisesti tulkin avustuksella. Kokemukset ovat opettaneet, että psykologien käyttämien arviointimenetelmien osalta on hyvä muistaa kriittisyys, sillä etenkin kielelliset tehtävät ovat hyvin kieli- ja kulttuurisidonnaisia. On tärkeää pohtia, milloin käytetään psykologisia testejä ja milloin henkilön toimintakyvyn arvioiminen eri menetelmillä on oleellisempaa sillä hetkellä.

Koulutuksessa opimme, mitä tarkoitetaan ensikielellä ja opiskelun kielellä. Keskustelimme myös siitä, milloin on kyse oppimisvaikeuksista, milloin taas taitojen harjaantumattomuudesta, jos esimerkiksi koulunkäynti on aiemmin ollut rikkonaista eri syistä. Koulutuksessa annettiin ideoita myös siihen, miten erilaisia taitoja voisi vaikkapa ryhmissä harjoitella. Dynaamisen arvioinnin käsite toimisi hyvin monen muunkin asiakasryhmän kohdalla. Silloin etsitään myös lapsen tai nuoren lähikehityksen vyöhykettä. Tutkitaan, mitä lapsi tai nuori osaa nyt, mitä hänen on mahdollista oppia seuraavaksi, ja miten oppiminen etenee. Koulutuksessa opimme lisää maahanmuuttajalasten ja -nuorten oppimisvaikeuksien tunnistamisesta sekä yhteistyöstä heidän perheidensä kanssa. Perheiltä voidaan saada monenlaista tärkeää tietoa lapsen tai nuoren tilanteeseen liittyen hänen kehityksestään, elämänkaarestaan ja koulunkäyntihistoriastaan.

Kiitos Niilo Mäki Instituutti ja psykologi Anne Nieminen koulutuksesta liittyen tärkeään aihepiiriin! Psykologisella osaamisella on tärkeä paikkansa myös maahanmuuttajalasten ja -nuorten koulunkäynnin tukemisessa. Lasten ja nuorten oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja niissä tukeminen on osaltaan syrjäytymistä ehkäisevää työtä. Suomessa tarvitsemme tulevaisuudessakin osaavaa työvoimaa. Monikulttuurisuudessa piilee paljon positiivisia voimavaroja, kun vain osaamme niitä hyödyntää oman kulttuurimme rikastamiseksi.

Aurinkoisia syyspäiviä,

Rauni

Kirjoittaja on Poijun psykologi Rauni Nousiainen.

Vastaa