BlogiMuu psykologityöTerveydenhoidollinen psykologityöYleinen

Mitä kriisi on ja miten auttaa siinä? 

Kriisissä auttaminen rakentuu rauhalliselle kohtaamiselle ja läsnäololle. Tärkeää on ennen kaikkea kuunnella ja kuulla kriisissä olevaa; antaa tilaa hänen omille tuntemuksilleen ja ajatuksilleen. On osoitettava myötätuntoa, empatiaa ja ymmärrystä. Useimmilla meistä on henkilökohtaisia kokemuksia erilaisista elämän kriisitilanteista ja esim. nykyinen koronakriisi on meille kaikille yhteinen. Silti on tärkeää pysähtyä rauhallisesti kuulemaan, mitä kriisi juuri kyseiselle henkilölle merkitsee. Johdattelevat kysymykset, liian nopeasti asetetut lohdun sanat tai esim. omiin tai muiden kokemuksiin vertaamiset voivat sulkea autettavan mielen ja vaikeuttaa kriisin psyykkistä työstämistä ja sen käynnistämää sopeutumisprosessia

Aktiivinen kuuntelu ja reaktioiden vastaanottaminen supportiivisessa, hyväksyvässä ilmapiirissä antaa vähitellen tilaa myös tilanteen tunnistamiselle ja nimeämiselle kriisiksi, ja samalla myös tilanteen normalisoimisen. Kuulluksi tulemisen lisäksi myös se rauhoittaa ja vakauttaa kriisissä olevaa ihmistä. Kriisissä olevalle voikin “vastaanottomaaperää tunnustellen” tarjota sopivassa määrin psykoedukaatiota kriiseistä.

Kriisin määritelmä. Kriisillä tarkoitetaan yleensä ennalta arvaamatonta, ennustamatonta tapahtumaa/asiaa, joka jollain tapaa uhkaa turvallisuuden ja hallinnan tunnettamme. Kriisitilanteessa vanhat, aiemmin oppimamme toimintamallit eivät suoraan päde, kun joudumme yllättäen äkisti muuttuneeseen elämäntilanteeseen.  Traumaattiseen kriisiin liittyy suoranaista hengenvaaraa, väkivallan ja kuoleman uhkaa, uhkaa oman koskemattomuuden menettämisestä. 

Kriisiin liittyviä tunteita:

  • ahdistus
  • masennus
  • ärtyneisyys
  • unettomuus
  • keskittymis- ja muistivaikeudet
  • somaattiset oireet (fyysiset vaivat, kivut)
  • aiempien ikävien, traumaattisten kokemusten mieleen nouseminen
  • avuttomuuden tunne
  • hätä, pelko, paniikki

Kriisin vaiheet:

  • Sokkivaihe: Ihminen ei vielä kykene käsittelemään vaikeaa tilannetta ja saattaa jopa kieltää sen. Lamaantuminen tai näennäinen toimintakyvyn säilyminen, kun tunteet ovat suljettu pois. Epätodellinen, ulkopuolinen olo. 
  • Reaktiovaihe: Järkyttävän asian/tapahtuman asteittainen kohtaaminen. Tuskalliset, voimakkaat tunnereaktiot. Mielialan heilahtelut. Oudot tuntemukset. Syyllisen etsiminen. Myös keho reagoi.
  • Käsittelyvaihe: Koetun ymmärtäminen ja asteittainen integroiminen osaksi omaa elämänhistoriaa ja itseä. Pohdiskelu, keskustelut, sanoittaminen. Joillakin tarve vetäytyä omiin oloihin. 
  • Uudelleen suuntautumisen vaihe: Elämää kriisin jälkeen. Suru ja ahdistus eivät kokonaan katoa, mutta luottamus elämään ja tulevaisuuteen palaavat. Tapahtunut voi jäädä pysyväksi arveksi, jonka kanssa pystyy kuitenkin elämään.  

Selviytymistä korostava näkökulma kriisityön välineeksi

Suomen Mielenterveys ry:n sivuilta (https://mieli.fi/fi) löytyi psykoterapeutti Ofra Ayalonin kiinnostava selviytymistä korostava näkökulma kriiseihin. Näkökulma on  käyttökelpoisella tavalla konkreettinen ja ratkaisukeskeinen. Sen avulla on mahdollista pohtia kullekin yksilölle ominaista, luontaista tapaa selviytyä kriisin keskellä; joko jo olemassa olevaa tapaa vahvistaen tai uuden, itselle sopivan tavan löytämiseksi. Kriisiin liittyy useimmiten jonkinlainen tunne “uhriudesta”: avuttomuudesta ja hallinnan menetyksestä. Ayalonin selviytymistä korostava näkökulma luo toivoa ja vahvistaa ihmisen kokemusta siitä, että jotain on kuitenkin tehtävissä; että itsestä löytyy kriisinkin keskellä ominaisuuksia, kykyjä ja voimavaroja, joiden avulla kriisistä voi selviytyä. 

  • Älyllinen selviytyjä 
    • hakee tietoa, informaatiota
    • perehtyy asioihin
    • perustaa toimintansa kriisitilanteessa faktoihin

(Huom! “Tieto lisää tuskaa” – erityisesti lasten suhteen pidettävä mielessä tämä vanha viisaus. Vanhemman tärkeä tehtävä on myös suojella ja varjella lasta liialliselta tietotulvalta erityisesti ikävien uutisten/asioiden suhteen. Aikuisen tulee annostella, suodattaa ja “pureskella” tietoa lapselle, ja olla valmis vastaamaan lapsen kysymyksiin; jutella lapsen kanssa. On muistettava lapsilähtöisyys: aikuisen ei tule “tuputtaa” lapselle tietoa tai keskustelua, jos tämä ei sitä selvästikään kaipaa.)

  • Tunteellinen selviytyjä   
    • ilmaisee ja jakaa tunteitaan
    • “antaa tunteiden tulla / näkyä” (itkee, nauraa jne.)
    • tunteiden purkaminen luovilla keinoilla (musiikki, kirjoittaminen, maalaaminen jne.)
  • Sosiaalinen selviytyjä
    • tukeutuu vahvasti toisiin ja tukee myös muita
  • Luova selviytyjä
    • luottaa kriisinkin äärellä mielikuvitukseen
    • mielikuvatyöskentely (selviytymistä tukevat mielikuvat)
    • intuitioon luottaminen
    • ajatusten suuntaaminen
  • Henkinen selviytyjä
    • uskontoon, maailmankatsomukseen, ideologiaan tukeutuminen
    • sosiaalinen vastuunkanto (hyvän tekeminen)
  • Fysiologinen selviytyjä
    • liikunta intuitioon luottaminen
    • uni
    • ravinto
    • rentoutuminen

Onnistuessaan kriisityö auttaa:

  • Kehittämään resilenssiä eli psyykkistä kestävyyttä ja sitkeyttä.
  • Itseluottamuksen ja -arvostuksen ylläpitämisessä ja tukemisessa (pystyvyysusko).
  • Järkyttävän kokemuksen integroimisessa osaksi omaa elämänhistoriaa ja persoonallisuutta (dissosiaation väheneminen).

 

Kirjoittaja on Poijun vastaava psykologi Anna-Maija Kuistio.